HISTORIA - UUDELLEEN SYNTYMINEN JA SOTAVUODET (1939-1944)


Vuonna 1939 Arvo Helin poikkesi Kalle Vesan luo konepajalta töistä tullessaan ja toi piiristä terveisiä, että Tuisku pitää herättää uudelleen henkiin. Niin sanottu uudelleen perustaminen (seuraa ei kuitenkaan oltu lopetettu) tapahtui 9.7.1939 pidetyssä yleisessä kokouksessa, jossa oli läsnä 26 urheilun ystävää. Kokouksen puheenjohtajana toimi Arvo Helin ja sihteerinä Matti Mäkelä. Tässä kokouksessa Työväenyhdistyksen voimistelujaoston toiminta siirrettiin Tuiskun nimiin. Tämä jaosto lahjoitti myös hankkimansa rahat Tuiskulle. Uuteen johtokuntaan valittiin lippuäänestyksellä Heikki Hällström (puheenjohtaja), Juho Saarniola (sihteeri), Frans Tuori (varapuheenjohtaja, rahastonhoitaja), Sylvi Helin, Arvo Helin, Olli Lundberg ja Alfred Roslund. Varajäseniksi valittiin Ilmari Stenfors, Frans Pihlaja ja Matti Mäkelä. Jäsenmaksuksi määrättiin miehiltä 20 markkaa, naisilta 15 mk ja 12-17-vuotiailta 5 mk. Vielä samana vuonna avattiin seuralle oma tili Osuusliike Kansan säästökassaan.
Urheilukentän puute havaittiin toimintaa rajoittavaksi tekijäksi. Kentän saaminen Harjunpäähän otettiinkin esille heti ensimmäisissä johtokunnan kokouksissa. Asian selvittely annettiin seuran urheilutoimikunnalle. Valmistelut etenivät erittäin nopeasti. Jo saman vuoden elokuussa pidetyssä yleisessä kokouksessa selvisi, että toimikunta oli saanut tietoonsa tähän tarkoitukseen sopivan alueen. Maa-alueen omistajan Juho Mäkelän kanssa oli jo alustavasti sovittu paikan ostamisesta. Alueen hinnaksi oli sovittu 200 markkaa aarilta. Kokous olikin yksimielinen kenttäalueen ostosta. Mutta niin siinä sitten jostakin syystä kävi, ettei kauppoja syntynyt. Seuraavana vuonna maata yritettiin ostaa huutokaupassa, jossa myytiin Helinin maita. Hinta nousi kuitenkin liian korkeaksi ja niin tämäkin yritys kariutui.
Edelleenkin siis urheilukilpailuja jouduttiin pitämään useissa eri paikoissa. Juoksut juostiin maantiellä ja muut lajit suoritettiin milloin missäkin. Huonoissa oloissa voi myös tapahtua kaikenlaista. Kerran Korokorvessa sattui melko pahannäköinen tapaturma, kun keihäs meni Kauko Hagnerin reiden läpi.
Voimisteluharjoituksia alettiin pitää työväentalolla naisille, miehille ja pojille. Ohjaajina toimivat Sylvi Helin, Arvo Helin, Alfred Roslund ja Olli Lundberg. Toiminta pyörähti käyntiin siis melko ripeästi, mutta melkein heti tuli jälleen uusia mutkia matkaan. Nimittäin vuoden 1939 lopulla alkoi talvisota, joka kesti koko talven. Ja siellä olivat mukana myös Tuiskun nuoret miehet. Talvi oli myös tuiskulaisille murheellinen. Tätä kuvaa hyvin vuoden 1940 toimintakertomus, jonka Juho Saarniola aloittaa näin: "Kulunut vuosi on ollut seuran toiminnalle epäedullinen, koska suuret maailman vyöryt ovat koskettaneet meidänkin karua maatamme ja kansaamme ja vaatineet sen taisteluun elämästä ja kuolemasta. Ja tämä taistelu juuri eniten koski työväenluokan ja sen urheiluelämän pysähtymistä. Ja tämä pysähtyminen tietysti koski meidänkin seuraamme, joka ei ollut vielä ehtinyt vaurastua lyhyen toimintakautensa aikana. Mutta heti rauhan tultua ja poikiemme kotiin palattua alkoi toiminta taas hiljalleen kohota, vaikka ei niin ilomielin kuin olimme ennen toimineet. Nämä tällaiset vyöryt vaativat uhrinsa ja niin vaati tämäkin ja vei meidänkin joukostamme parhaan, sillä Arvo Helin, joka oli meidän ja koko Suomen urheiluväen tunnettu painija, kaatui Summan taistelussa 9.2.1940."
Arvo Helin, joka siis kaatui talvisodassa, voitti vuonna 1937 Belgiassa Antwerpenin työläisolympialaisten kultamitalin painin raskaassa keskisarjassa sekä paljon muita suursaavutuksia. Kilpailuissa hän edusti Porin Pyrintöä, koska hän oli aloittanut painiuransa jo ennen Tuiskun perustamista ja lisäksi Tuisku nukkui tähän aikaan. Hän oli kuitenkin Tuiskun jäsen nuoresta pojasta aina kuolemaansa asti sekä asui koko ikänsä Harjunpäässä. Hän kuului myös Tuiskun ensimmäiseen johtokuntaan.
Talvisodan jälkeen seuran toiminta vilkastui uudelleen melko nopeasti. Voimisteluharjoituksia alettiin pitää kerran viikossa. Nyt tuli ajankohtaiseksi hankkia seuralle oma voimistelumatto. Puheenjohtaja (H. Hällström) lupautuikin tekemään työn ilmaiseksi ja hänelle annettiin valtuudet täytteen ostamiseen. Jäseniä velvoitettiin tuomaan säkkejä päällistä varten. Voimistelijat tarvitsivat myös osaavia ohjaajia. Niinpä ohjaajia koulutettiinkin piirin järjestämillä kursseilla. Koulutetut ohjaajat toimivatkin sitten ahkerasti ja vuoden 1941 piirijuhlien yhteisvoimisteluesityksiin osallistui yhteensä 28 naista, miestä ja tyttöä. Myös pojille oli voimisteluharjoituksia, vaikka eivät osallistuneetkaan piirijuhliin.
Vuoden 1940 kesällä tehtiin retki Pyhäjärven rantaan ja perillä tietenkin myös kilpailtiin. Tuisku osallistui myös TUL:n järjestämään Jokamies-kilpailuun, jossa sijoitus olikin hyvä. Kilpailuihin osallistuttiin ahkerasti ja niitä järjestettiin myös itse aina mahdollisuuksien mukaan. Miehet alkoivat kilpailla hiihdossa mm. kunnan lahjoittamasta kiertopalkinnosta, johon ensimmäisen kiinnityksen sai Tauno Mäkipää 10 km:n hiihdosta ajalla 39.30. Hiihto saikin hyvän suosion Harjunpäässä. Tuisku menestyi erittäin hyvin myös vuonna 1941 järjestetyssä Kaikki mukaan -hiihdossa, jossa sijoitus oli viides piirin kaikkien seurojen joukossa. Tämän massahiihtokampanjan järjestivät yhteistyönä TUL ja SAK. Myös piirin mestaruushiihtoihin osallistui tuiskulaisia, vaikka eivät he vielä saavuttaneetkaan palkintosijoja. Jäsentenvälisiä murtomaajuoksukilpailujakin alettiin jälleen järjestää.
Yhteistyö naapuriseurojen kanssa pyörähti myös käyntiin. Heti vuoden 1939 kesänä otettiin Kaasmarkun Kisan kilpailuhaaste vastaan ja seuraavana vuonna käytiin yleisurheilun seuraottelu Isojoenrannan Mahtia vastaan. Ainakin viimeksi mainitun ottelun Tuisku voitti. Seuran joukkue osallistui myös hiihto-otteluun Vanhankylän Alkua ja Friitalan Yritystä vastaan. Tässä ottelussa Tuisku tuli toiseksi Alun jälkeen. Myös eräät juhlat järjestettiin yhdessä Mahdin kanssa. Tällaiset yhteiset, samoin kuin omatkin juhlat olivat tärkeitä varainhankinnan kannalta. Seuralle perustettiinkin oma ohjelmatoimikunta, jonka tehtävänä oli järjestää ohjelmallisia iltamia ja tansseja. Niitä järjestettiin vuosittain useita, mikäli sotatilanne vain salli. Yksi vuoden 1940 juhlista oli mm. jäsenhankintailtamat. Seuralla oli myös järjestysmiestoimikunta, joka piti järjestystä yllä huvitilaisuuksissa. Koska tanssit ja iltamat olivat tähän aikaan suosittuja, harkittiin jopa oman tanssilavan rakentamista. Silloin ei kuitenkaan ollut tiedossa sopivaa aluetta sitä varten ja sota-ajatkin vaikeuttivat tämän unelman toteuttamista. Varoja hankittiin myös kaikenlaisella myynti- ja asiamiestoiminnalla. Jäsenet myivät muun muassa liiton merkkejä ja arpoja sekä toimivat urheilulehtien asiamiehinä. Palkkiot tilitettiin tietenkin seuralle.
Vuoden 1941 kesäkuussa alkaneen sodan aikana toiminta oli jälleen hieman hiljaista, eikä tämä ole mitenkään ihmeellistä, sillä esimerkiksi vuoden 1942 toimintakertomuksen mukaan sodassa oli noin 20 seuran jäsentä. Sota-aikana ei kannattanut järjestää edes iltamia, kun ei saanut lupaa tanssimiseen eikä löytynyt ohjelman suorittajia. Pahimpana sotavuotena 1942 ei ollut lainkaan harjoituksia eikä kilpailuja. Johtokuntakaan ei kokoontunut kertaakaan, mutta vuosikokous kuitenkin pidettiin. Huomion arvoinen seikka oli myös se, että kaikki jäsenet maksoivat jäsenmaksunsa sodasta huolimatta.
Vuosi 1943 oli lähes samanlainen kuin edellinenkin. Johtokunta kokoontui kuitenkin jo kerran ja poikien voimisteluharjoituksetkin alkoivat syystalvella. Myös yksi suuri investointi tehtiin sinä vuonna. Nimittäin seuralle hankittiin 50 metrin pituinen teräsmitta, joka maksoi 1100 markkaa. Hinnan suuruutta kuvaa hyvin se, että yhden vuoden jäsenmaksut eivät edes riittäneet tähän hankintaan.
Sota jatkui edelleen, mutta myös nuoret jatkoivat toimintaansa. Ensimmäiset hiihtokilpailut pidettiin jälleen vuoden 1944 alussa. Samana vuonna Tuisku sai myös ensimmäiset piirinmestaruutensa. Nimittäin Pekka Raitaniemi voitti mestaruuden alle 18-vuotiaiden 6 kilometrin hiihdossa, myös Arvo Mannila voitti saman matkan alle 16-vuotiaiden sarjassa. Hiihdosta tuli muitakin pm-palkintoja. Myös murtomaajuoksussa pojat osallistuivat piirin kilpailuihin.
Kilpailujen lisäksi muukin toiminta alkoi jälleen vuonna 1944 vilkastua. Esimerkiksi piirijuhlissa voimisteli jo 10 tuiskulaispoikaa. Juhlia alettiin järjestää myös omassa kylässä. Ennen vuoden loppua järjestettiin jo kolmet ohjelmalliset iltamat. Eräiden iltamien juhlapuhujana oli Frans Tuori. Hänelle sattui kuitenkin pieni kömmähdys. Hän meni pitämään puhetta, mutta aikansa taskujaan pengottuaan huomasikin, että kirjoitettu puhe olikin jäänyt kotiin kirjoituspöydälle. Frans oli tunnetusti tarkka mies, joten hän pystyi pitämään puheen ongelmitta ilman paperiakin.
Sota toi tullessaan jälleen suruviestejä moniin koteihin, niin myös tuiskulaisten perheisiin. Muun muassa erittäin lupaavan hiihtäjän Tauno Mäkipään elämä päättyi sodassa.
Sotavuosista huolimatta Tuiskun toiminta kiinnosti harjunpääläisiä. Tästä on osoituksena se, että jäsenmäärä kasvoi tänä aikana lähes kaksinkertaiseksi. Nimittäin vuoden 1939 lopussa jäseniä oli 44, kun taas vuoden 1944 lopussa oli jo 84 jäsentä. Näissä luvuissa ei ole mukana lainkaan alle 12-vuotiaita lapsia.

 

 
© Harjunpään Tuisku ry   -   2004 - 2012   |   Sivujen toteutus