HISTORIA - JALKAPALLOILUN VALTAKAUSI (1960- JA 1970-LUKU) osa 1

Uuden kentän myötä alkoi myös jalkapalloilu kiinnostaa harjunpääläisiä miehiä ja poikia. Miesten joukkue alkoi pelata jo vuonna 1957 ja osallistui heti myös sarjaan. Joukkueen keskushyökkääjänä pelasi kanadalaissyntyinen Archie. Nuoret aloittelivat jalkapalloilun sarjatasolla D-nuorten voimin seuraavana vuonna. Tosin jalkapalloa oli potkittu pelloilla jo 1940-luvullakin. Alkuaikoina vierasottelumatkat tehtiin kuorma-autokyydillä. Pelivälineet olivat tuolloin melko kalliita. Siksipä seura kokikin suuren menetyksen, kun ainut pelipallo jäi vierasjoukkueen auton alle ja meni rikki. Peli saatiin kuitenkin pelattua vieraiden pallolla.
Tuiskun toiminnan kannalta 1960- ja 1970-lukua voidaan pitää jalkapalloilun kulta-aikoina. Parhaimmillaan sarjoissa pelasi 1970-luvun alussa viisikin joukkuetta yhtä aikaa eli yhteensä yli 70 pelaajaa. Silloin pelasivat miesten ja ikämiesten lisäksi B-, C- ja D-nuorten joukkueet. Useimmiten joukkueita oli kerrallaan kuitenkin kaksi tai kolme. Tuisku on pärjännyt sarjoissa useana vuonna melko hyvin. Ylin sarjataso, millä miesten joukkue pelasi, oli 4. divisioona eli aikaisemmalta nimeltään aluesarja. Siellä joukkue pelasi vuosina 1966-1969, 1973 ja 1981-1983. Myös nuoret pärjäsivät omissa sarjoissaan ajoittain melko hyvin päätyen joinakin vuosina lohkonsa kärkipaikoille. Vuonna 1969 TUL:n Liittojuhlilla B-nuoret pääsivät välieräotteluun asti ja pelasivat siinä tasapelin Turun Pyrkivää vastaan. Voittaja jouduttiin ratkaisemaan arpomalla. Arvonnassakin vielä kolikko jäi hieman syrjälleen nurmikolle, mutta Tuiskun joukkue tuomittiin hävinneeksi. Tuiskulaiset olivat siis erittäin lähellä päästä loppuotteluun, jossa sitten kuitenkin pelasivat suuret jalkapalloiluseurat Pyrkivä ja Helsingin Ponnistus. Viimeksi Tuiskun nuoret pelasivat sarjatasolla vuonna 1984 pelattuaan sitä ennen eri ikäluokissa yhtäjaksoisesti yli kaksikymmentä vuotta. Miesjoukkue pelasi viimeiset sarjapelinsä vuonna 1986. Edelleenkin miesten joukkue osallistuu vuosittain ainakin kunnan jalkapalloturnauksiin jopa hyvällä menestyksellä. Nuorten jalkapalloilu oli lähes koko ajan Kalervo "Kalle" Virtasen vastuulla. Hän valmensi nuorten joukkueita yhtäjaksoisesti kaksikymmentä vuotta. Senkin jälkeen, kun jalkapalloilu loppui, nuorisotoiminta ja tietenkin muukin seuratoiminta on ollut Kalervolle sydämenasia. Hän on ollut ja on vielä tänä päivänäkin Tuiskulle korvaamaton työmyyrä, jollaista toista ei ole vielä löytynyt ja tuskin enää löytyykään.
Rahapula vaivasi seuraa useasti silloin, kun jalkapalloilu oli voimissaan. Väline- ja varustehankinnat kuluttivat melkoisesti varoja. Lisäksi myös matkustaminen ympäri maakuntaa tuli kalliiksi. Muu toiminta kärsi tällöin ajoittain rahan puutteesta. Joskus täytyi jopa kysellä rahastonhoitajalta, voiko yleisurheilu- ja hiihtokilpailuja järjestää eli onko varaa hankkia palkintoja.
Vaikka jalkapalloilu siis valtasikin alaa, myös yleisurheilu pysyi seuran ohjelmassa ja jopa hyvin tuloksin. Vuonna 1960 Kauko Virtanen voitti piirinmestaruuden yleisessä sarjassa pituushypyssä tuloksella 673 cm ja oli TUL:n mestaruuskilpailujen pituudessa kuudes. Vuonna 1967 Jukka Kotiniemi voitti piirinmestaruuden vauhdittomien hyppyjen 3-ottelussa 16-vuotiaiden sarjassa tuloksilla: pituus 259, korkeus 117 ja kolmiloikka 798. Vielä 1970-luvun alkupuoliskollakin tuiskulaisia osallistui pm-kilpailuihin. Muun muassa maastojuoksusta nuoret saivat useita pm-mitaleja. Yleisurheilu vaipui aallonpohjaan 1970-luvun lopulla kurjien kenttäolosuhteiden vuoksi.
Edelleen myös hiihto kuului seuran kilpailuohjelmaan. Vielä 1970-luvun alkuvuosina Tuiskulla oli useita hiihtäjiä, jotka harjoittelivat henkilökohtaisen ohjelman mukaisesti. Heitä oli mukana myös piirin leirityksessä. Seura hankki heidän käyttöönsä myös rullasuksia, koska talvet olivat erittäin vähälumisia. Nuoret saavuttivat useita piirinmestaruuksia sekä viesteissä että yksilömatkoilla. He saivat myös muita mitaleja lähes vuosittain. Tähän aikaan seuran hiihdon isähahmona toimi Juhani Manninen. Tällöin kilpaladuille ei vielä asetettu suuria vaatimuksia. Ne voitiin tehdä pelkillä suksilla, koneella ajettuja latu-uria ei siis tarvittu. Näin myös Harjunpäässä voitiin edelleen järjestää piirinmestaruuskilpailuja. Tuisku järjestikin useat pm-hiihdot. Esimerkiksi aikuisten hiihdot vuonna 1962 olivat suositut, kilpailijoita oli eri puolilta Satakuntaa saapunut paikalle yhteensä 75. Myös nuorten pm-viestihiihdoissa vuonna 1974 oli runsaasti joukkueita mukana. Vuonna 1975 Harjunpäässä järjestetyt kaksipäiväiset pm-hiihdot olivat viimeiset Tuiskun järjestämät tämän tason hiihtokilpailut. Näissä kotikisoissa seuran edustaja Elvi Kärnä saavutti piirinmestaruuden sekä naisten että 16-vuotiaiden sarjassa. Tuiskulaiset saavuttivat myös useita muita palkintosijoja. Näihin aikoihin myös miehet hiihtelivät mitaleille pm-hiihdoissa. Hiihdossa järjestettiin myös seuraotteluita Suosmeren Salpaa ja Ruosniemen Visaa vastaan.