HISTORIA - KUNTOLIIKUNTA VALTAA ALAA (1980-LUKU)

Kun jalkapalloinnostus hiipui 1980-luvulla, Tuisku alkoi yhä enemmän ja enemmän panostaa kuntoliikuntaan. Edelleenkin pidettiin jäsentenvälisiä hiihto-, yleisurheilu-, sisähyppy- ja maastojuoksukilpailuja. Kilpailuissa alkoi käydä yhä nuorempia ja nuorempi, aikuiset alkoivat loistaa poissaolollaan. Tietenkin myös nuorten saliharjoitukset ja aikuisten lentopalloilu kuntoilumielessä jatkuivat.
Nuorisotoiminta eli jalkapalloilukauden jälkeen muutaman vuoden hieman rauhallisempaa kautta. Tämä näkyi myös nuorisojäsenien eli alle 15-vuotiaiden määrässä, joka laski vuonna 1988 pohjalukemiin. Heitä oli silloin vain 11. Tosin tämä ei varmastikaan johtunut täysin toiminnan vähyydestä, vaan osittain myös passiivisesta jäsenhankinnasta ja pienistä ikäluokista. Nuorisotoiminta piristyi kuitenkin nopeasti ja jo seuraavana vuonna nuorten jäsenmäärä kolminkertaistui.
Kuntoliikunta alkoi yleisestikin kiinnostaa suuria ihmismassoja. Niinpä myös harjunpääläiset innostuivat hölkkäämään ja ulkoilemaan. Siksi Tuiskukin alkoi tehdä päättävästi työtä pururadan saamiseksi Harjunpäähän. Ensimmäinen kirjelmä lähetettiin kunnalle vuonna 1982. Koska mitään ei kuitenkaan tapahtunut, tehtiin vuonna 1986 aloite, että kunta rakentaisi radan urheilukentän maastoon. Nytkään ei näyttänyt tapahtuvan mitään. Kesällä 1988 tehtiin kunnanhallitukselle ehdotus, että se varaisi seuraavan vuoden budjettiin määrärahan pururadan rakentamista varten. Kunta päättikin varata rahaa kohdetta varten, jos työt tehdään osittain talkoilla. Tähän tietenkin suostuttiin, sillä olihan radan saaminen tärkeää tuiskulaisille ja koko kylällekin. Rakentaminen piti erinäisten lupausten mukaan aloittaa varhain keväällä 1989. Kun aloituspaukkua ei edelleenkään kuulunut, saatiin vihdoin lypsettyä irti tieto, ettei kunnalla ollut tarkoitustakaan rakentaa rataa. Kunnan joukkue pelasi siis koko ajan viivytys- ja väsytystaktiikalla. Rata oli siis tehtävä kokonaan talkootyönä ja materiaalit oli ostettava tai kerjättävä. Tämä ei kuitenkaan Tuiskun joukkuetta nujertanut, vaan kutsuimme koko kylän talkoisiin. Kunta heltyi kustantamaan radalle valaistuksen siirtämällä muualta käytöstä poistetut valaisimet pylväineen harjunpääläisten iloksi.
Syksyllä 1989 saatiin vihdoinkin lupa kaataa puut radan alta ja myydä ne. Näillä rahoilla pystyttiin hankkimaan tarpeellinen määrä pohjustukseen tarvittavaa hiekkaa. Siitä päivästä lukien, kun puidenkaatolupa oli saatu, oli purut levitetty radalle neljän (4) viikon kuluttua ja juuri sopivasti ennen ensilumen tuloa. Tämä oli kunnioitettava suoritus ottaen huomioon Harjunpään erittäin kivinen ja epätasainen maasto. Parhaalla kerralla talkoissa oli yhtä aikaa 54 henkilöä ja 11 traktoria. Talkootyötä eri henkilöt tekivät tämän vajaan kilometrin pituisen radan hyväksi yhteensä 785 tuntia ja konetyötunteja kertyi yhteensä 136. Tämä oli oiva osoitus harjunpääläisten hyvästä talkoohengestä. Kunnan urakalla teettämän valaistustyön tekeminen kesti myös neljä viikkoa, eikä valaistus sittenkään toiminut kunnolla, eikä toiminut muuten moneen vuoteen. Vasta kun seuran toimesta tutkittiin valaistuksen viat ja korjattiin ne, alkoi valaistus toimia. Pururadan viralliset ohjelmaa ja haasteviestin sisältäneet avajaiset pidettiin 27.6.1990. Radan ensimmäiset kilpailut olivat jo tammikuussa pidetyt Tuiskun hiihtomestaruuskilpailut. Myös maastojuoksukilpailut ehdittiin pitää siellä jo ennen avajaisia.
Muunlainenkin toiminta kuin kilpaurheilu on siis aina ollut Tuiskun ohjelmassa. Samassa yhteydessä, kun tehtiin pururata, rakennettiin sen varteen myös muutama kuntoilulaite ja urheilukentälle lapsille puinen pulkkamäki. Sen myötä saivat uutta vauhtia myös erilaiset talvi- ja laskiaistapahtumat, joita oli tosin järjestetty jo ennenkin. Myös muut vuosittain toistuvat koko perheen ulkoilu- ja kuntoilutapahtumat, kuten pyörä-, uinti- ja vaellusretket sekä monenlaiset kuntoilukaudet ovat saavuttaneet erittäin hyvän suosion. Esimerkiksi vuonna 1989 aloitetut luontopolku-tapahtumat ovat keränneet vuosittain kymmeniä osanottajia, parhaimpana kertana jopa 85 henkilöä kiersi polun.
Kuten tiedämme, tanssi on havaittu myös hyväksi kuntoilumuodoksi. Niinpä Tuiskukin järjesti tansseja. Niiden järjestäminen koettiin myös hyväksi yhteistyömuodoksi. Naapuriseura Suosmeren Salpa tulikin mukaan 1980-luvun puolivälissä. Tätä yhteistoimintaa kesti hyvällä menestyksellä kymmenkunta vuotta, mutta sitten alkoi yleisö kaikota pieniltä tanssipaikoilta.
Ulospäin näkyvä kilpaurheilu ei kuitenkaan aivan kokonaan loppunut jalkapalloilun myötä. Nimittäin ensimmäinen Tuiskua edustanut urheilija saavutti Suomen mestaruuden vuonna 1985. Kauko Villanen juoksi ensimmäisen mestaruutensa SM-hallikisoissa 5000 metrillä 60-vuotiaiden sarjassa ajalla 17.24,51. Tämä aika oli tuolloin myös tämän ikäluokan Suomen ennätys. Hän aloitti siis mestaruuksien metsästämisen antoisasti. Vielä samana vuonna Kauko voitti ikäluokkansa viiden kilometrin maastojuoksun Suomen mestaruuden, kuten myös seuraavana vuonna. Vuonna 1986 hän voitti myös TUL:n mestaruuden maastojuoksussa. Myös nuoret miehet kiinnostuivat jälleen liikunnasta. He alkoivat harrastaa kaukalopalloa, mikäli sääolot sen vain sallivat. Tuiskun joukkue on osallistunut lähes vuosittain kaukalopalloturnauksiin.
Yhteistoimintaa harjunpääläisten yhdistysten kanssa on harjoitettu muulloinkin kuin vain pururadan rakentamisen yhteydessä. Jokakesäiset Harjunpään Kyläpäivät ovat hyvä esimerkki tästä toiminnasta. Niiden järjestäminen aloitettiin vuonna 1988. Tosin jo 1970-luvulla Tuisku järjesti yksin muutaman kerran Harjunpää-päivän. Kyläpäivät ovat olleet joko kaksi- tai kolmepäiväiset. Niiden ohjelmassa on ollut erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia, kuten esimerkiksi kilpailuja, kuntoilutapahtumia, diskoja, tansseja, näyttelyjä ja juhlia. Ne saivat erittäin hyvän vastaanoton harjunpääläisten ja muidenkin keskuudessa. Suosituimpia tilaisuuksia olivat sunnuntaisin järjestetyt kenttätapahtumat. Niiden kilpailuihin osallistui vuosittain yli 100 henkilöä. Viimeiset Kyläpäivät järjestettiin vuonna 1996. Niitä ehdittiin järjestää siis yhdeksänä peräkkäisenä kesänä.