HISTORIA - VIREÄÄ NUORISOTOIMINTAA (1990-LUKU)

Myös uusi vuosikymmen toi tullessaan menestystä. Vuonna 1990 Kauko Villanen siirtyi 65-vuotiaiden sarjaan. Jälleen saavutuksena oli Suomen mestaruus viiden kilometrin maastojuoksussa. Myös seuraava vuosi oli hänelle antoisa. Silloin hän juoksi SM:n sekä maastossa että radalla 5000 metrillä. Tämä oli hänelle jo kuudes SM-kultamitali. Samana kesänä Kauko koki Turussa myös uransa huippuhetken, kun hän sai nousta yleisurheilun MM-kilpailujen 1500 metrin toiseksi parhaana palkintokorokkeelle. Hänen aikansa tässä juoksussa oli 4.59,73. Näissä samoissa kisoissa hän saavutti lisäksi hienon viidennen sijan 5000 metrillä.
Edelleenkin seura teki voimakasta työtä harjunpääläisten hyvinvoinnin hyväksi. Toiminnassa muistettiin sekä lapsia että aikuisia. Kuntoliikuntaa suunnattiin lähinnä aikuisille. Erilaiset kuntoilutempaukset kyläläisten aktivoimiseksi kuuluivat vuosittain ohjelmaan. Myös sähly tuli mukaan aikuistenkin uutena kuntoilumuotona. Sählyä harrastivat sekä naiset että miehet. Miesten joukkue osallistui myös kunnan sählyturnauksiin. Seura järjesti muutamana vuonna myös kuntotestausta UKK-kävelytestin muodossa. Aikuisia vaivaavaan kulttuurinälkään olemme tarjonneet helpotusta tekemällä teatteriretkiä eri paikkakunnille. Myös seuran nuoret ovat harrastaneet kulttuuria ja ovat pärjänneet erittäin hyvin piirin ja lounaisen alueen kilpailuissa.
Vuoden 1992 alussa kunnostettiin talkoilla koulun entisiin saunatiloihin kuntosali. Osa laitteista ja välineistä saatiin ja osa ostettiin, mutta paljon tehtiin myös itse. Kuitenkin kunnostaminen ja kalustohankinnat nielivät seuran sen vuoden kokonaismenoista yli neljäsosan. Kuntosali oli aluksi muutaman vuoden kyläläisten vapaasti käytettävissä useana päivänä viikossa. Myöhemmin otettiin käyttöön avainvuokra. Saman vuoden keväällä tehtiin lapsille leikkikenttä laitteineen urheilukentälle. Viimeksi mainittu hanke rahoitettiin järjestämällä arpajaiset. Alpo Nurmi toimi ansiokkaasti näiden, kuten seuran monien muidenkin talkooprojektien isänä.
Vaikka siis aikuisillekin kohdistettua toimintaa järjestettiin, toiminta painottui kuitenkin enimmäkseen lapsiin ja nuoriin. Nuorisolle järjestettiin liikuntaharjoitusten, urheilukoulujen ja kilpailujen lisäksi paljon myös muunlaista toimintaa. Tämä olikin TUL:n markkinoiman ja hyväksi havaitun LETE-hengen mukaista. LETE oli siis paljon muuta kuin vain tiukkapipoista kilpaurheilua; se oli Liikuntaa, Elämyksiä, Tietoa ja taitoa sekä Empatiaa. Olemme tarjonneet harjunpääläisille lapsille muun muassa laskiaistapahtumia, kylpylä- ja teatteriretkiä, uuden vuoden vastaanottajaisia, erilaisia luontoretkiä ja muita tapahtumia. Joskus jopa joulujuhlakin on vietetty metsässä. Esimerkiksi iltaseikkailut pimeään metsään ovat olleet lapsille jännittäviä kokemuksia. Eräällä metsäretkellä lapset tapasivat lähes oikean karhun, leijonan, jäniksen, peikon ja metsänhaltijan. Yksi paljon uusia ja ainutkertaisia elämyksiä antanut retki tehtiin Moskovan sirkuksen esitykseen Tampereelle. Lapset tarvitsevatkin elämässään paljon erilaisia elämyksiä ja niitä Tuiskukin on pystynyt tarjoamaan omille nuorilleen. Nuoriso ottikin erityisesti tällä vuosikymmenellä toimintamme omakseen. Tämä näkyi myös jäsenmäärässä, sillä nuorisojäseniä oli vuoden 1996 tilanteen mukaan jo 130 kokonaisjäsenmäärän ollessa 324. Nuorten määrä on siis lisääntynyt yli sadalla vuoden 1988 pohjalukemista. Uusia ideoita toiminnan lisäämiseksi olisi ollut edelleen takataskussa, mutta se ainainen ohjaaja- ja vetäjäpula näkyi tässäkin. Seura on pärjännyt erittäin hyvin myös piirin nuorisotoimintakilpailussa. Tuisku voitti tämän kilpailun kolme kertaa ja sai vuonna 1992 kiertopalkinnon omakseen. Tämän jälkeen piiri ei olekaan kilpailuttanut seuroja tässä lajissa.
Vuonna 1992 tuli kuluneeksi 65 vuotta seuran perustamisesta. Syksyllä pidettiin pienimuotoinen kahvitilaisuus jäsenperheille. Juhlan ohjelmassa oli muun muassa haitarimusiikkia, yksinlaulua ja muistelmia menneiltä ajoilta. Nämä olivat seuran historian vasta kolmannet syntymäpäivät, joita vietettiin juhlien merkeissä.
Ikään kuin synttärilahjana kunta alkoi syksystä 1992 alkaen periä koulujen käyttämisestä vuokraa. Näin vapaa-aikapainotteiseksi kunnaksi itseään mainostanut Ulvila teki karhunpalveluksen ainakin pienille urheiluseuroille, millainen Tuiskukin on. Tämän takia seuran on ollut pakko tarkasti harkita, miten koulun salia käytetään ja kuinka pitkiä vuoroja kullekin ryhmälle annetaan. Näin jotkut harrastajat ovat joutuneet tyytymään entistä lyhyempiin vuoroihin. Salin viikoittainen käyttöaika kuitenkin lisääntyi monipuolistuneen toiminnan myötä. Uutena aluevaltauksena tulivat mukaan vauva- ja satujumpat.
Nykyinen koulu on koko sen olemassaoloajan ollut Tuiskulle erittäin merkittävä toimintakeskus. Salissa on pelattu pallopelejä, voimisteltu, juhlittu ja tehty melkein kaikkea mahdollista. Kellarissa on pelattu jalkapalloa ja sitä on pidetty isojen hiihtokilpailujen keskuksena. Tärkeyttään seuran kokoontumispaikkana se lisäsi edelleen vuonna 1994. Silloin saimme sieltä käyttöömme myös entisiä WC-tiloja, joihin kunnostimme seuralle kokous- ja varastotilat. Nämä tilat tulivatkin enemmän kuin tarpeeseen, sillä seuran välineitä ja tavaroita jouduttiin ennen säilyttämään useiden henkilöiden kodeissa ja varastoissa. Nyt ne voitiin kerätä yhteen paikkaan.
Vuosi 1994 oli TUL:n juhlavuosi. Tällöin tuli kuluneeksi 75 vuotta sen perustamisesta. Turun TUL' Turkku -tapahtuma oli liiton 75-vuotisjuhla, johon tuiskulaisetkin osallistuivat. Myös vuonna 1999 TUL:n 80-vuotisjuhlaan STADIon 10 -tapahtumaan Helsingissä osallistui muutama seuran jäsen, kuten on osallistunut lähes kaikkiin muihinkin TUL:n liittojuhliin ja piirijuhliin. Vuosi 1994 oli merkittävä myös koko urheiluliikkeen kannalta. SVUL meni konkurssiin ja se lakkautettiin. Maahan perustettiin uusi etujärjestö, Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), johon lajiliitot ja myös TUL liittyivät. Samana vuonna TUL:n huippu-urheilutoiminta siirtyi lajiliittoihin ja TUL:n painopistealueiksi tulivat nuorisotoiminta, kuntoliikunta ja seurapalvelut unohtamatta kuitenkaan kilpailutoimintaakaan. TUL elää siis vielä ja voi olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka Suomen silloinen porvarihallitus kaikin mahdollisin tavoin yrittikin sitä lopettaa.
Kuten edelläkin on jo useaan kertaan tullut esille, että talkootyö on seurassamme aina ollut arvossa arvaamattomassa. Vuonna 1996 tuli jälleen uusi talkootyön kohde, kun rakensimme urheilukentälle pienen varastorakennuksen. Materiaalit siihen kustansi Ulvilan kunta. Nyt emme enää joudu säilyttämään kaikkia kentän välineitä yksityisten henkilöiden varastoissa. Siellä voimme varastoida myös samana vuonna ostamaamme moottorikelkkaa. Kelkan hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun emme saaneet tarpeeksi hyvää palvelua kunnan taholta latujen kunnossapidossa. Talvesta 1996-97 pururadan latu onkin ollut aina erittäin hyvässä kunnossa, kunhan vain lunta on ollut tarpeeksi. Tuiskulla on 1990-luvulla ollut myös mahdollisuus helpottaa muutaman henkilön työttömyystilannetta. Seura on voinut työllistää yhden henkilön kerrallaan puoleksi vuodeksi valtion varoilla.
Vuosi 1997 oli jälleen seuran juhlavuosi. Silloin tuli kuluneeksi 70 vuotta Tuiskun perustamisesta. Koko vuosi toimittiin juhlavuoden merkeissä. Jokavuotisen toiminnan lisäksi keväällä pidettiin juhla-arpajaiset sekä kesällä koko perheen kenttätapahtuma, jossa oli pomppulinna, junarata, poni- ja hevosajelua sekä erilaisia kilpailuja eri ikäluokille sekä tietenkin puffetti. Vaikka 70 vuotta tulikin täyteen jo alku vuonna, pääjuhla oli vasta marraskuussa. Juhlassa julkaistiin seuran historiikki ja siellä sai kantaesityksensä Tuiskulle tehty laulu. Laulun sävelsi ja sanoitti Mirelle Kallioinen, sovitti Eeva Lindholm ja sen esitti Tuomas Koivuviita Eeva Lindholmin säestyksellä. Seuran oma satujumpparyhmä esitti tonttuleikkejä. Harjunpään koulun oppilaat toivat musiikillisen ja liikunnallisen tervehdyksen juhlaan ja pistivät myös yleisön jumppaamaan. Porilaisen Oikea Rytmi –seuran nuoret kävivät esittelemässä kilpatanssitaitojaan. Juhlapuheen piti piirin puheenjohtaja Esa Anttila ja juhlan juonsi seuran jäsen harjunpääläinen näyttelijä Timo Nissi.
Juhlavuonna jouduimme purkamaan vuonna 1990 rakennetun puisen pulkkamäen, kun vandaalit iskivät sen kimppuun ja mäestä tuli lapsille vaarallinen.
Jo juhlavuoden kesätapahtumasta alkunsa saanut ja seuraavana vuonna perinteeksi muodostunut tapahtuma sai nimekseen Elokarkelot. Urheilukentällä järjestettävät elokuun alun karkelot sisältävät vuosittain vaihtuvaa ohjelmaa sekä kilpailuja useassa lajissa ja muuta viihdykettä. Kilpailut läpyskänheitossa, petankin asetuksessa ym. ovatkin muodostuneet erittäin suosituiksi, suorituksia tehdään parin tunnin aikana muutama sata.