Kun kivistä kautta me elimme vielä,
oli Harjunpään syntymäkehto jo siellä.
Nuo komeat kalliot, ihana joki,
kylämaisemaa kaunistaa, näethän sen toki.
Oli hiljaista kauan, vaan koitti tuo aika,
kun Harjunpään eläjiin iski kuin taika.
Vähän jokaista urheilukärpänen puri,
alkoi urheilun ihanuus, murhe ja kuri.

Sodan jälkeenhän Tuiskukin vilkastui silloin,
nuoret otti myös osaa ja tanssittiin illoin,
mutta urheilukenttää niin kaivattiin aina,
ja lämmintä salia myös lauantaina.
Oli nihkeää ulkona, kylmää ja lunta
yhtä nihkeä seuralle oli myös kunta.
Oli unelmaa suihkut ja tuo lämmin vesi
silti jokainen itsensä jossakin pesi.

Harjunpään Tuisku
saanut nimensä varmaan on tuiskussa talvisen sään.
Sulle lämmin tää muisku,
ettet lannistu tullessa lumen, roudan ja jään.
Harjunpään Tuisku,
kovat kundit ja mimmit sun pystyssä pitäneet on.
Tätä poppoota mikään ei kaada,
se on hulppeeton!

Mutta tänään on Harjunpää vireä kylä,
sen nuoriso reipas ja toiminta hyvä.
Kun pelataan sählyä ja jalkapalloo,
siinä tarvitaan kroppaa ja terävää kalloo.
On talkoilla laitettu salit ja kadut,
on moottorikelkka, jolla lanataan ladut.
Kun peli tää yhteinen näin hyvin luistaa,
ei tuisku voi ladulta milloinkaan suistaa.

On ruorissa Kalle näin ollut tään laivan,
näki vuosia monia suuren hän vaivan.
Tuo ahkera mies sekä niin uupumaton,
näin porukan satamaan luotsannut on.
Kauan johdossa ollut on Tuorien suku,
ei tuoreinkaan varmasti päivällä nuku.
Taas jatkaapi purressa tuo Pekka nuori,
näin hiihtelee Tuiskussa edelleen Tuori.

Harjunpään Tuisku,
näin on lapsetkin muistettu varmasti ain huomata.
Harjunpään Tuisku,
leirit, leikit ja noidat ja tontut on ihan totta.
Harjunpään Tuisku,
kovat kundit ja mimmit sun pystyssä pitäneet on.
Tätä poppoota mikään ei kaada,
se on hulppeeton!